15. joulukuuta 2017

Messari 2017

Voittajaviikonlopusta alettu pikkuhiljaa selviämään ja takaisin arkeen palattu. Olipa taas oikein kiva olla paikalla, viime vuonna jäi armeijan takia välistä.
Reissu alkoi torstaina, kun suuntasin iltapäivällä junalla kohti Helsinkiä. Perillä rautatieasemalla minua oli vastassa kaverini. Lähdimme yhtä matkaa hotellille johon jäi matkatavarat ja menimme syömään. Illalla hotellilla kertasin vielä englanniksi koirasanastoa, sillä luvassa oli kolmen päivän englannin kirjoitusurakka.
Jokainen aamu alkoi klo 5.30, tietenkin hotelliaamiaisella ja paikan päällä messukeskuksessa oli päivittäin kehisten aamubriiffi.


Perjantaina ja lauantaina olin italialaisen Pietro Marinon kehässä kirjoittamassa. Hän oli aivan ihastuttava persoona ja hänellä oli myös vaimo mukana, selvisi että myös hän on tuomari. Kummallekin heistä tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa ja he kyselivätkin meiltä vinkkejä Helsingin nähtävyyksiin. Harmi vain, minä ja kehisparini olimme molemmat itä-Suomesta, emme siis olleet ehkä ihan parhaita Helsinki-oppaita.
Minulla oli siis molempina päivinä sama kehispari. Homma toimikin meillä ihan mahtavasti, joten oli onni että saimme työskennellä jokaisen päivän yhdessä.

Perjantaina arvosteltavina rotuina olivat musta sekä pippuri & suola snautseri, bergamasco, maremmano-abruzzese, italianseisoja ja spinone. Lauantaina vuorossa olivat lagotto, cane corso ja etnankoira.
Hauska fatka, joka ikinen perjantaina ja lauantaina kirjoittamani arvostelu (vähän vajaa 200 arvostelua) alkoivat sanoilla "good type". :D
Päivästä selviydyttyäni kävin shoppailemassa Helsingin keskustassa ja pitihän se myös käydä testaamassa hotellin sauna, hyvät löylyt oli. Lauantai-iltana näin Elinaa, johon itseasiassa törmäsin sattumalta jo perjantaina messarissa. Menimme ravintolaan syömään ja juoruja riitti, viime näkemästä taisi olla lähemmäs pari vuotta!!

Sunnuntaina kehä alkoi vasta kymmeneltä, eli ehdin aamulla viettää aikaa mäykkykehällä. Ehdin näkemään osan lk. kaniineista.
Viimeisenä päivänä meillä oli uusi tuomari, tällä kertaa kirjoitin norjalaisen Anders Tunold-Hanssenin kehässä. Aamulla kehä alkoi heti myöhässä, kun metsästettiin ympäri messukeskusta oikeanlaista pöytää mikä kelpaisi tuomarille.
Päivän aikana tuli taas huomattua miten joillain (aikuisilla!) ihmisillä menee aivan liian paljon tunteisiin jos esim. valiokoira ei saakaan ERIä...
Sunnuntaina kehässä esiintyivät petit sekä grand basset griffon vendeen, bokseri ja bordeauxindoggi.

Kennelliitolta upea kehätoimitsijalahja, jälleen kerran!

Etukäteen olin hieman huolissani, miten ehtisin kierrellä myynti- ja esittelykojuja töiden ohella. Aikaa jäi kuitenkin oikein hyvin ja mukaan tarttuikin mm. kehisten sanastokirja, eu-passin kannet, noutokapula, luita ja herkkuja sekä kaksi lelua koirille. Lelut kuolivat Lyylin käsittelyssä noin kahdessa minuutissa kotiin saavuttuani.

Suuri kiitos kaikille mukanaolleille. Reissu oli mahtava, messariin on aina ilo palata!

22. marraskuuta 2017

Mätsärimenestystä

Suomen Salukikerho järjesti mätsärin Kuopiossa Pondera-hallissa lauantaina 12.11, reilu viikko sitten. Lähdettiin misseilemään tutulla kokoonpanolla: vanha rouva Luna ja hömppäkakara Lara. Luna veteraaneihin ja Lara junioreihin (1-2v). Veteraanit ja juniorit olivat samalla miestuomarilla ja veteraanit arvosteltiin ensin.
Veteraaneja oli paikalla yhteensä 17. Kehään ei menty pareittain, vaan kaikki arvosteltiin ensin yksittäin ja lopuksi mentiin kaikki yhdessä kehään. joista sijoitettiin neljä parasta.
Luna esiintyi hurmaavasti, kauniisti ja rennosti, kehästä jäi hyvä fiilis. Kun kaikki tulivat yhdessä kehään, menimme pari kierrosta yhdessä ýmpäri ja seistiin aika kauan. Tuomari kätteli koirakoita pois ja pian huomasin, että olimme neljän parhaan joukossa. Tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen, oltiin siis kahden parhaan joukossa. Mentiin vielä kierros ympäri ja yleisö taputti. Luna oikein heräsi henkiin - kyllähän se vanhana kehäkettuna tietää että silloin on tosi kyseessä! Tuomari kätteli meidät voittajaksi, eli jatkaisimme vielä BIS-kehään. Myös viime mätsärissä Luna voitti vetskut, ei ollenkaan huonosti siis ;)

Veteraanien ja junnujen välissä oli vinttariluokka, joten ehdin rauhassa lenkittää tytöt, valmistella autossa odottanutta Laraa kehää varten ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa.
Junnuissa mentiin kehään pareittain ja meillä oli parina bokseri. Lara liikkui hyvin, pöydällä arasteli alkuun miestuomaria mutta kun tuomari vähän lahjoi nakilla niin johan arkuus katosi!
Saatiin sininen nauha ja oltiin melkein viimeinen pari eli jatkettiin lähes heti sinisten nauhakehään. Koiria siellä oli reilu parikymmentä, joten juostiin kahdessa osassa. Sitten tuomari valitsi koiria jatkoon ja yllätyksekseni kuuluttiin siihen porukkaan! Mulla ei ollut varsinkaan Lunan kehän jälkeen minkäänlaisia odotuksia, enkä ensin edes tajunnut tuomarin osoittavan meitä. Laltsu esiintyi hienosti, tiputtiin lopulta kuudensina pois.

BIS-kehässä oli kaheksan koiraa ja kaikki sijoitettiin. Juoksimme pari kierrosta yhdessä ympäri ja sitten seistiin kaaauan! Luna ei väsymisen merkkejä näyttänyt vielä BIS-kehässäkään vaan oli oma hurmaava itsensä.
Koiria alettiin sijoittamaan ja Luna oli lopulta BIS3! Aika hienosti, ja Lunahan oli tosiaan ainut pieni koira koko kehässä. Tuomarit tulivat vielä moikkaamaan ja kehumaan Lunaa kehän jälkeen. Palkinnot olivat mahtavia, mm. lahjakortit hammashoitoon ja koirahierontaan, ruokaa ja herkkuja monta kiloa, sateenvarjo, lelu (jonka Lyyli tappoi valon nopeudella), namipussi jne. Oli kyllä kaikin puolin mainio päivä!

Pakollinen palkintopose

9. marraskuuta 2017

Uusia haasteita syksyyn

Viime torstaina tapahtuikin jotain uutta ja jännittävää: aloitimme Lyylin kanssa agilityn! Pääsimme suoraan Pro Perron valmennusryhmään, sillä minulla on aiempaa kokemusta lajista Lunan kanssa. Onhan siitä jo yli puolitoista vuotta, joten ei minullakaan kaikki ihan kirkkaana mielessä ole. Uskon että kaikki kuitenkin muistuu melko nopeasti mieleen.
Ensimmäisellä kerralla totutimme Lyylin palkkausalustaan ja otimme pieniä pätkiä putkia ja hyppyjä, n. kuuden esteen rataa. Meni suhteellisen hyvin, ottaen huomioon että kaikki oli Lyylille ihan uutta. Myös halli oli vähän tuntemattomampi, joten ihan kauheasti olisi tehnyt mieli käydä kaikki nurkat haistelemassa. Minä pääsin myös heti muistelemaan, miten persjättö tehtiinkään.
Tosi hyvät fiilikset jäi ekoista treeneistä ja jatkossa treenaillaankin joka torstai. Ehkäpä joku kerta saisin videota meidän menosta tänne blogiin.

Agilitynakki Lyyli, äitiinsä tullut!


KPSH:lla alkoi lauantaina pentukurssi, jossa toimin vastuukouluttajana. En ole ennen toiminut pentukurssin kouluttajana joten tämäkin oli ihan uusi haaste. Rallya olen ennenkin kouluttanut, mutta pennut ovatkin hieman eri asia.
Tosi mielenkiintoista hommaa kyllä, jo ekan kerran jälkeen huomasin että kouluttajanakin oppii kurssilla paljon uutta etenkin koirien käyttäytymisestä. Kurssilla olevat rodut ovat hyvinkin erilaisia ja yksilöiden välillä on suuria eroja. Toiset osaavat jo valmiiksi paljon kaikkea, toiset ovat tulleet kurssille oppimaan kaiken. Siksi jokainen tehtävä on suunniteltava yksilöllisesti, jotta jokainen koirakko siitä hyötyisi.
Olen iloinen että sain ottaa tämän haasteen vastaan. Ja onhan mulla ihan huiput apukouluttajat, näissä tunnelmissa mennään seuraavat viisi viikkoa!

26. lokakuuta 2017

Päiväretkellä Orinorolla

Viime Sunnuntaina lähdimme kaverini ja Lyylin kanssa Leppävirralle Orinoron rotkolle. Siellä on merkitty n. 7km pituinen luontopolku, jonka kiersimme.




Alkumatka ennen rotkoa oli lähinnä pelkkää metsää, rotkon jälkeen loppumatka oli aukeaa ja soista. Pitkospuut oli lähes koko matkalla helpottamassa kulkemista.
Matka sujui hyvin, sää oli poutainen, maisemat olivat kauniita ja meillä oli kivaa. Etenkin itse rotkolaakso oli upea! Sai tuntea olevansa tosi pieni kallioiden vieressä.
Reitillä oli myös nuotiopaikka ja kota, johon pysähdyimme paistamaan makkaraa. Lyylikin sai oman juustomakkaran, oli aika onnellinen koira :)

Oli kaikin puolin kiva reitti, suhteellisen helppokulkuinen ja se oli merkitty koko matkalta hyvin, eli eksyminen olisi ollut todella hankalaa. Meillä reitin kiertämiseen meni n. 2,5h mukaanlukien eväs- ja valokuvaustauot. Orinoro on myös kivan lähellä meitä, kun autolla matkaa Kuopiosta tuli vajaa tunti. Voin suositella, jos luontopolut kiinnostaa. Tässä muutamia puhelinkuvia reitin varrelta.









Ps. Iloisia uutisia Virosta: B-pentueen isä Sarahill Chuck Norris kävi viime viikonloppuna Virossa näytelmissä ja on uusi EE MVA! Onnittelut omistajalle ja kasvattajalle! 

20. lokakuuta 2017

Oman seuran rally-tokokisat

Pari viikkoa sitten olin oman seuran rally-tokokisoissa täällä Kuopiossa. Olin koko päivän töissä ja siinä ohessa kisattiin Lunan kanssa AVOssa.
Kisapäivä alkoi alokasluokalla, jossa olin sihteerinä. Sihteerin homma on kyllä tosi mielenkiintoista, siinä näkee kaiken ihan eri tavalla kuin jos olisi vain yleisössä katsojana.
Alon jälkeen lähdin valmistelemaan Lunaa, joka oli odottanut koko aamun autossa. Onneksi se osaa odottaa rauhallisesti eikä stressaa.
Pian alkoikin rataantutustuminen. Koska kisasimme luokan toisina, kiersin vain radan nopeasti läpi ja hain Lunan. Se vaikutti aika energiseltä, mikä ei ole mikään ihme kun se oli levännyt koko aamun.

Meidän kisasuoritus ei mennyt mitenkään mainitsemisen arvoisesti. Luna jumitti heti alussa ja vilkuili yleisöön ja uusittiin jo heti eka kyltti. Kun mentiin pois päin yleisöstä, meno olikin ajoittain ihan kivan näköistä ja etenkin spiraalin Luna seurasi oikein kauniisti! Se olikin sitten ainut tehtävä mihin olin suorituksessamme tyytyväinen.
Toiseksi viimeisin kyltti oli hyppy. Aikaisemmin Luna on tehnyt sitä, että on kisoissa saattanut kokonaan kiertää esteen. No nyt se hyppäsi hirveällä innolla ja jatkoi samalla menolla matkaa varmaan kymmenisen metriä... :D Kyllä se sitten sai kuulonsa takaisin ja tuli luokse, mutta luonnollisesti -10p koska rintamasuunta muuttui. Ei oltaisi voitu uusia koska oltiin tehty jo sallitut uusimiset aikaisemmin.
Meidän meno oli taas sellaista etten itsekään tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Jotkut varmaan mietti, että mitä me tehdään kisoissa kun ei osata mitään, mutta treeneissä Luna on oikeasti kuin toinen koira. Varmaan koko halli minut mukaan lukien repesi siinä vaiheessa kun Luna päätti jatkaa hypyn jälkeen agilityradalla rallyn sijaan. Mäyräkoirat ♥


Rouva Lunskuukkeli radan jälkeen

Jäätiin neljä pistettä vajaaksi tuloksesta, minkä kyllä arvasin jo siinä vaiheessa kun poistuttiin kisaradalta. Mutta hei; pari vuotta sitten Pieksämäen kisoissa saatiin 10 pistettä koko radalta, eli olihan tämä yli 50p paremmin!!!! :D
Oman suorituksen jälkeen olimme vielä nollakoirakkona voittajassa, rata meni silleen ihan mukavasti mutta Luna päätti että istumiset sai tältä päivältä riittää. Minä päätin että ei kyllä riitä. Siinä sitten keskusteltiin hyvä tovi että istutaanko vai eikö istuta. Istuttiin lopulta.
Mestariluokassa toimin vielä sihteerinä ja sien jälkeen päivä oli paketissa. Yritin löytää tähän postaukseen kuvan siitä kisaradasta, mutta en löytänyt sitä netistä ja puhelimestakin olin jo poistanut kuvan.


24. syyskuuta 2017

Kehätreeniä mätsärissä

Tänään kävimme Siilinjärvellä mätsärissä, sillä Lara tarvitsee kehätreeniä virallisia näyttelyitä varten. Mukaan lähti myös vanha rouva Luna, koska hän pitää esiintymisestä niin kovasti :)
Ilmoitin siis Lunan veteraaneihin ja Laran pieniin aikuisiin. Ensin oli veteraanit, joita oli yhteensä vain neljä.
Lunan parina oli kultsu, joka ei malttanut oikein liikkua. Luna esiintyi tosi kauniisti vaikka pöytää ei ollutkaan käytössä ja se sai paljon kehuja tuomarilta. Luna on "hurmaava ja ikäistään nuoremmalta vaikuttava koira jolla on ihana luonne, hyvät takakulmaukset ja erinomaiset liikkeet". Kommentit lämmittivät mieltä kovasti! Luna sai punaisen nauhan.
Punaisten kehässä oli siis Lunan lisäksi vain yksi toinen koira, joka oli rodultaan villakoira. Pari kertaa mentiin yhdessä ympäri ja lopulta Luna vei voiton ollen siis PUN1!

Kehän jälkeen treenailin Laran kanssa ja pian olikin meidän vuoro mennä kehään. Laralla oli eri tuomari kuin Lunalla. Lara arkaili hieman liikkeessä, kun meidän parina ollut bostoninterrieri kulki takana ja röhisi. Se oli selvästi kovin pelottavaa. Pöydällä Lara oli reipas vaikka sitä jännitti. Antoi kuitenkin tuomarin tutkia. Yksittäisliikkeissä Lara meni nätimmin. Saatiin sininen nauha.
Sinisten kehässä koiria oli kuusi. Mentiin kaksi kierrosta kehää yhdessä ympäri ja seisotettin pitkään, kunnes tuomari oli tehnyt valintansa. Sitten tuomari huusi: "Mäykky ykkönen!". En tiedä, oliko ilmeeni siinä vaiheessa enemmän iloinen vai kauhistunut. Myös sinisten voittajat menivät BIS-kehään, joten minulla ei olisi ketään handleria toiselle koiralle. Ketään tuttujakaan ei sattunut olemaan paikalla tällä kertaa.

Kehän jälkeen alkoikin kuumeinen handlerin etsiminen. Huomasin, että paikalla oli kaksi muuta lk. mäykkyä omistajineen. Kävin kysymässä heiltä, josko jompi kumpi voisi esittää Laran. Esittäjä löytyi, mahtavaa! Suuri plussa oli myös se, että hänellä oli kokemusta mäykyn esittämisestä.
Esittäjä treenaili sitten Laran kanssa ja heillä meni ihan hyvin, vaikka aluksi Lara olikin ihan ihmeissään, koska eihän sitä ole koskaan esittänyt muut kuin minä ja äitini. Olin yllättynyt, miten hyvin se meni vieraan kanssa.
BIS-kehässä ei juostu ollenkaan, seisotettiin koiria ikuisuudelta tuntuva aika. Luna jaksoi hirmu hyvin, mutta Lara oli jo väsynyt eikä malttanut koko aikaa seisoa nätisti. Tuomarit valitsivat jatkoonmenijät, Luna tai Lara eivät kuuluneet näihin, kuten ei myöskään kolmas kehässä ollut mäykky eikä muutkaan pienet koirat tällä kertaa.

Olipas aika hieno päivä kaikilta osin ja oli mahtavaa tutustua uusiin mäykkyihmisiin. Mäykkykansa on kyllä pääosin todella mukavaa, avointa ja auttavaista porukkaa, toivottavasti ilmapiiri pysyy jatkossakin yhtä hyvänä. ♥

Pienten aikuisten sinisten sijoittuneet. Kuva VSKK ry:n fb-sivuilta

Neidit poseeraa

19. syyskuuta 2017

Aktivointipelit sadepäivän ilona

Viime aikoina on ollut useita sadepäiviä, kun on satanut käytännössä koko päivän ja lenkit ovat jääneet suunnilleen talon ympäri kiertämiseen. Meidän maastonakit ovat sen verran mukavuudenhaluisia, että sadesäällä ei lenkeillä kauaa viihdytä, kun mahanalusetkin kastuvat ikävästi. (Ja sitten kuitenkaan jäljestäminen märässä metsässä ei ole mikään ongelma :D)

Jollain tavalla energia olisi kuitenkin saatava purettua myös sadepäivinä. Niinpä hyödynnämme erilaisia aktivointipelejä, joita meiltä löytyy peräti kahdeksan erilaista (alla kuva). Lisäksi välillä käytössä on ihan pahvipakkaukset, esim. tyhjät maitotölkit, joihin laitetaan nameja sisälle. Niistä vaan tulee iso sotku, kun tytöillä on tapana silputa pahvi ihan pieniin osiin...

Tytöt todella tykkäävät pelata näillä, eivätkä millään jaksaisi edes odottaa namipalojen laittamista paikoilleen. Varsinkin Lyyli on oikea taituri ja se ratkaisee kaikki pelit hetkessä. Lunalta ja Lillalta myös kaikki pelit sujuu, mutta tahti on varmaan puolet hitaampi Lyyliin verrattuna. Lara ei vielä oikein ymmärrä aktivointipelien ideaa ja sitä pitää joissain peleissä avustaa alkuun, kunnes se tajuaa idean (tai sitten ei tajua). :D Nuo helpoimmat, kongi sekä vihreä ja punainen pallo, sujuvat Laralta hyvin. Ja pahvin silpominen on Laltsun mielestä ihan parasta puuhaa.

Taitava Lyyli

"Näillä voi pelata myös kahdestaan!", tuumivat Luna ja Lilla

10. syyskuuta 2017

Mäykkyerkkari 27.8.2017

Tämä postaus tulee nyt useamman viikon myöhässä, koska arvostelut olivat ruotsiksi ja ne oli yllättävän suuri työmaa saada kirjoitettua tänne (ja saada niistä selvää), kun ruotsin kieli ei tosiaankaan kuulu vahvuuksiini. Edelleen voi olla väärin kirjoitettuja sanoja joukossa, mutta jospa niistä pääpiirteittäin saisi selvää. Pahoittelut!

Tänä vuonna mäykkyerkkari järjestettiin Tervon Lohimaassa. Päivä meni siis hyvin mäykkymäisissä tunnelmissa. Näyttelypaikalla oli itse näyttelyn lisäksi muutakin oheistoimintaa, käytiin mm. punnitsemassa koirat ja ansaitsemassa niille ruokaa!
Tuomarivalintaan olin hieman pettynyt, täysin tuntematon nimi eikä edes kasvattajatuomari. Kyseessä kuitenkin erkkari. Ruotsalaiset tuomarit eivät muutenkaan yleisesti ottaen ole mäykyillä minun makuuni, mutta lähdettiin kuitenkin kun niin lähellä meitä erkkari järjestettiin! Erkkarit ovat aina hienoja tapahtumia, kun koko maastonakkiväki on kokoontunut yhteen. :D
Päätettiin tällä kertaa ilmoittaa näyttelyyn kaikki meidän "kisakuntoiset" koirat, eli Lyylikin tuli kehäilemään. Kehässä oli myös useita uusia mäykkytuttavuuksia, joita en ollut ennen tavannutkaan.

Lara aloitti nartuissa nuorten luokassa. Pöydällä Lara säikähti, kun tuomari alkoi tutkimaan häntää ja arkaili muutenkin pöydällä enemmän kuin tavallisesti. Liikkeet meni tosi nätisti. Lara sai EH:n, lähinnä tuon pöytäarkuuden takia. Se tuppaa usein alentamaan arvosanaa, niin kuin myös Pielavedellä alkukesästä jäi sen takia SA saamatta. Treeniä vaan edelleen ja nuori koirahan Laltsu vielä on.
Seuraavaksi olikin läpsystä vaihto, kun Lyyli tuli narun päähän. Lyyli esiintyi niin super kauniisti ja se varmaan esiintyisi ihan ilman handleriakin. :D Lyylille ERI, luokkavoitto ja pinkki ruusuke, eli kilpailu Lyylin osalta jatkui vielä.
Avoimen jälkeen oli aikaa hengähtää, sillä ennen veteraaneja oli välissä käyttö- ja valioluokka. Veteraaneissa oli Lunan lisäksi toinen narttu. Tilanne oli mielenkiintoinen, sillä Luna oli kisannut kyseisen venäläisen nartun kanssa viimeksi yli seitsemän(!) vuotta sitten, välillä voittaen, välillä häviten. Tällä kertaa voitto meni venäläiselle nartulle, Luna sai kuitenkin myös SA:n eli kilpailu jatkui myös Lunan osalta. Edelleen kahdeksan vuoden jälkeen veteraanina Luna saa kehuja upeista liikkeistään ja muutenkin siitä, että se on hyvin säilynyt.

Paras narttu -kehään oli selvinnyt viisi narttua, joihin siis Lyyli ja Luna kuuluivat. Tuomari seisotti koiria yhdessä ja sitten mentiin pari kierrosta ympäri, lopulta järjestys oli selvä. Lyyli oli PN3 ja Luna PN4, eli sijoille ylsivät molemmat. Seura oli erittäin kovaa, paras narttu oli Maailman Voittaja, ja kakkonenkin oli multivalio. Hauska fakta on myös se, että PN1 ja PN2 olivat tytär ja äiti, samoin kuin PN3 ja PN4! :D Serti meni sitten sijoittumattomalle, sillä kaikki neljä parasta olivat jo käytännössä valioita (Lyyliltä puuttuu vielä koetulos). Aika hieno päivä kaikin puolin!! Noh, sää olisi toki voinut olla lämpimämpi...

PN-kehässä

Griishoi Bubble White "Lara"
"P1 vänster saknar. Medelstor, utmärkt helket mycket vackert huvud. Bra hals och förbröst, kort i överarm och framskjuten skuldra, bröst korg kunde vara längre, bra vinklad bak, lite lång i ländpartiet kör sig väl från alla håll. Behöver mer ringträning, är ängslig." NUO EH NUK2

Griishoi Awakuuntytär "Lyyli"
"Medelstor, utmärkt typ, mycket vackert feminint huvud. Bra bett och hals, bra forbröst, oppna vinklar fram, bra bröstkorg, bra rygg. Bra bakensviklar, ryg kort kors, bra påls och fårg, rör sig mycket väl från alla håll." AVO ERI AKV1 SA PN3 


FI MVA Te-Biit's Uniriepu "Luna" 
"Välbevarad 8-årig veteranik av utmärkt typ, vackert feminint huvud, bra bett och hals. Kort i överarm och branut i skuldra. Kunde ha bättre förbröst. Bra bröstkorg, bra vinklad bak, rör sig mycket väl från alla håll. Bra påls, vackert färg." VET ERI VEK2 SA PN4
 
 
Kehässä kuuluu olla hauskaa! :D


Tuomarina Maria Ullman Hierner, Ruotsi

Päivän väri oli pinkki

26. elokuuta 2017

Lyyli verijäljellä

Torstai-iltana kävin vetämässä verijäljen metsään Lyyliä varten. Jälki oli pituudeltaan n. 200 metriä, sillä tämä oli Lyylin ensimmäinen kerta verijäljellä. MEJÄ-kokeessahan jälki olisi sitten 900-1000m. Tein myös jäljelle vain yhden kulman kahden sijasta.
Perjantaina aamupäivällä lähdin Lyylin kanssa jäljelle. Jälki oli iältään n. 15 tuntia. Vein sorkan kaadolle, vaihdoin Lyylille pannan ja jälkihihnan ja sitten mentiin!

Lähdössä Lyyli merkkasi makauksen pissaamalla ja lähti parin minuutin tutkiskelun jälkeen varman oloisesti jäljestämään. Jonkin ajan päästä Lyyli ilmeisesti hukkasi jäljen hetkellisesti, sillä se lähti paluusuuntaan parin metrin verran. Nopeasti se löysi kuitenkin jäljen uudestaan.
Jäljen ainoan kulman eli makauksen Lyyli merkkasi mielestäni hyvin haistelemalla tarkasti. Viimeinen pätkä makaukselta kaadolle meni tosi hyvin, Lyyli jäljesti todella varmasti ja reippaasti. Kaadolle saavuttaessa Lyyli näytti kiinnostuksen sorkkaan haistelemalla.
Olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen Lyylin ekaan verijälkeen, kovin paljoa parannettavaa ei ilmennyt. Jatketaan treenailua ja ehkäpä joskus eksymme MEJÄ-kokeisiinkin.


Lyyli ja sorkka

26. heinäkuuta 2017

Kunniamaininta tunteesta

Osallistuin muutama viikko sitten Kuopion Kaupunkilehden ja Pienen Eläinkaupan järjestämään Märkä Pusu -kilpailuun, jossa ideana oli lähettää raadille kuva koiran antamasta pususta. Lähetin kisaan blogissa jo aiemmin esiintyneen kuvan, jossa olin lomapuku päällä viimeisillä lomilla ja Luna pussaa minua. Kuva tuli otettua ihan sattumalta, eihän Lunaa tietenkään voisi pakottaa pussaamaan ja kuvan ottaminen oikeaan aikaankin olisi yksi haaste. :D
Sain kuulla iloisia uutisia, että saimme kilpailussa kunniamaininnan raadilta ja näin voitimme 10€ lahjakortin Pieneen Eläinkauppaan! "Eläinkaupan raati halusi kuitenkin antaa vielä kunniamaininnan Elmiina Kuusosen lähettämälle kuvalle, jossa oli raadin mielestä erityisen voimakas tunnelataus."
Tästä pääset halutessasi lukemaan uutisen Kaupunkilehden nettisivuilta.

Tämä on siis palkittu kuva

Tänään kävin Pienessä Eläinkaupassa käyttämässä voittamamme lahjakortin. Valinnanvaikeus oli kieltämättä suuri ja mietin varmaan vartin mitä ostaisin tytöille. Lopulta päädyin ostamaan erilaisia luita, sillä niille on aina tarvetta ja niistä tytöt ainakin tykkää. Mukaan lähti jäniksen korvia, naudan mahalastuja ja pieniä possunnahkaluita. Nyt on taas hetkeksi purtavaa!


22. heinäkuuta 2017

Saarijärvi KR 22.7.2017

Tänään käväisimme Saarijärvellä näytelmissä. Lk. mäykyt oli merkitty alkavaksi vasta klo 13 maissa, joten kovin aikaisin ei tarvinnut lähteä ajamaan. Mukaan lähtivät tällä kertaa Luna ja Lara.
  Sää tänään oli hyvin vaihtelevaa: välillä satoi taivaan täydeltä, välillä taas paistoi aurinko tosi kuumasti. Meidän kehän aikana onneksi vain ripeksi vettä. Kaikki kehät olivat nurmella ja nurmi muuttuikin nopeasti todella liukkaaksi. Sai kyllä kiittää siitä, ettei mäykkyjen kanssa tarvitse juosta, isojen koirien kehissä handlerit kaatuilivat kun oli niin liukasta!

Lk. kääpiöitä oli ilmoitettu seitsemän: kaksi urosta ja viisi narttua. Lara starttasi nartut nuorten luokassa, jossa se oli yksin. Tuomari pyysi kehää ympäri ja sitten pöydälle. Ollaan nyt ehditty jonkin verran Pielaveden ryhmiksen jälkeen treenata pöydällä oloa ja siinä näkyikin kehitystä: Lara väisti paljon vähemmän kuin ennen. Tuomarina oli aivan ihastuttava Anca Giura, joka kohteli sekä koiraa että handleria erittäin ihanasti ja hänellä näytti olevan paljon asiaa koirille. :) Kehis näytti punaista ja vaaleanpunaista lappua, eli ERI ja SA sekä luokkavoitto. Tuomari oli pitänyt koko päivän aika tiukkaa linjaa etenkin SA:n suhteen, siksi en olisi uskonut Larankaan sitä saavan, kun se on vielä niin ruipelo. Mutta niin vaan sai ja vielä kehujen kera!
Luna esiintyi tänään ensimmäistä kertaa veteraaneissa. Luna oli koko päivän ollut tosi innoissaan ja vanha kehäkettu esiintyikin oikein mallikkaasti. Lunalle myös ERI ja SA sekä luokkavoitto. Samalla Luna oli toki myös ROP-veteraani, sillä uroksissa ei ollut vetskuja.

Heti vetskujen jälkeen alkoikin paras narttu kehä. Kehässä oli yhteensä viisi toinen toistaan upeampaa koiraa, Suomen parhaimmistoa, eli luvassa oli tiukka kisa. Kehässä oli aluksi viisi koiraa, joten tuomari kätteli yhden pois. Luna ja Lara pysyivät kehässä. Pariin kertaa mentiin ympäri ja järjestys oli selvä: venäläinen valionarttu voitti, toiseksi käyttöluokan narttu, kolmas oli Luna ja neljäs Lara. Lara sai myös varasertin, kun se ei muille näyttänyt kelpaavan. :D Tuomari vielä sanoi minulle, että Larasta tulee upea, kunhan se kasvaa. Jäi super hyvä mieli!
  Kaikin puolin erittäin onnistunut ja mukava päivä takana, tuli myös tavattua joitakin mäykkyihmisiä keitä en ollut pitkään aikaan nähnytkään. Meidän kehä loppui vasta vähän vailla kolme ja kolmelta jo alkoi ryhmät, joten päätettiin jäädä BIS-vet kehään. Kehä jäi pelkäksi läpijuoksuksi meidän osalta, mutta Luna jaksoi vielä loistaa, vaikka päivä oli ollut pitkä.

Griishoi Bubble White "Lara"
"Good general appearance. Beautiful head. Long muzzle. Correct bite. Missing P1 upper left jaw. Well defined body. Good forechest. Correct movement. Great expression." NUO ERI NUK SA PN4 VASERT





FI MVA Te-Biit's Uniriepu "Luna"
"8 years old, still in great shape. Strong teeth. Correct profile. Compact well defined body. Correct angulations. Good coat quality." VET ERI VEK1 SA PN3 ROP VET 





Väsyneet matkalaiset

21. kesäkuuta 2017

OHI ON 347!

Viime viikon torstaina napsahti tosiaan nollat tauluun ja nyt ollaan vajaa viikko elelty reserviläisen elämää. Kyllähän tämä hyvältä maistuu, mutta ikävä on silti jo nyt takaisin Kajaaniin. Oispa aamuja!
Viimeisillä lomilla pikkusiskoni lupautui kuvaamaan minua ja urheita "sotakoiria". ;) Tässäpä vähän kuvamateriaalia.









10. kesäkuuta 2017

Elonmerkkejä + Pielavesi RN 10.6.2017

Heippa vaan kaikille! Blogi on elellyt täydellistä hiljaiseloa viimeisen vuoden ajan. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta oikeasti aika on kulunut kuin siivillä!
Lähdin tosiaan viime vuoden heinäkuussa armeijaan ja koirien kanssa harrastaminen on ollut aivan nollissa. Viikonloppuvapailla, joita on ollut vaihtelevasti 1-4 kertaa kuussa, olen ollut joko toisella puolella Suomea poikaystävän kämpillä tai sitten ihan vaan levännyt kotona koirien keskellä sohvalla maaten. Ei ole vaan jaksanut tehdä mitään ylimääräistä ja koirien kanssa harrastaminen on jäänyt lenkkeilyn tasolle. Tj on enää 5, joten muutosta tilanteeseen odotettavissa!
Viimeiset 11,5kk naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittaessa ovat olleet elämäni upeimmat kuukaudet. Olen päässyt näkemään ja kokemaan niin paljon sellaista, mitä en olisi mitenkään koskaan tullut kokeman muuten. Helppoa ei missään tapauksessa ole ollut. Verta, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu aika paljon etenkin sotaharjoituksissa ja AUK oli hyvin pimeää aikaa, kaikilla tavoin :'D Mitään en vaihtaisi pois ja kulunut vuosi on kasvattanut minua ihmisenä niin paljon. Armeijasta jäi käteen mm. paljon ikuisia muistoja ja ystäviä sekä reservin alikersantin arvo.
Pian ollaan kuitenkin back in business koirapuolellakin!

Tänään olimme äitini kanssa Pielaveden ryhmiksessä. Itse olen esittänyt koiria kehässä viimeksi syyskuussa 2015, mutta hyvin muistui kyllä hommat takaisin mieleen. Koirista mukana olivat Lara ja Lyyli ja lisäksi meidän kasvatti ja Laran veli Tiitus oli paikalla.
Lk. kääpiöitä oli yhteensä viisi. Ne olivat viimeisenä kehässä ja kehä oli myöhässä, joten ennen kehää oli hyvin aikaa tavata tuttuja, joita oli ihan mukavasti paikalla.
Meidän tiimistä ensin kehään meni "miesvahvistus" eli Tiitus. Tiituksen esitti hänen omistajansa ja se esiintyikin oikein nätisti. Harmillisesti vain Tiitus kantaa häntäänsä todella korkealla (kuten isänsä) ja siitä myös tuomari sakotti. Tiitus sai EH:n. mutta arvostelu oli erinomainen hännänkantoa ja liikkeitä lukuunottamatta. Ei valitettavasti muistettu/ehditty ottaa Tiituksesta kuvia.
Uroksia oli kaksi eikä kumpikaan saanut SA:ta, joten nartut alkoivat hyvin nopeasti Tiituksen kehän jälkeen. Vuorossa oli meidän höpönassu Lara, ainoana junnuluokassa. Neiti liikkui niiiin hyvin ja ryhdikkäästi, mutta pöydällä arasteli ja väisti. En voi kyllä syyttää ketään muuta kuin itseäni, enhän ole harjoitellut Laran kanssa kehäkäyttäytymistä inttivuoteni aikana yhtään ainoata kertaa... Treenit kutsuu siis! Lara sai erinomaisen, SA jäi saamatta itseluottamuksen puutteen ja massattomuuden takia. Tuomarilta saatiin paljon kehuja siitä, kuinka lupaava Lara on. Ja tiedänhän minä sen itsekin. 
Viimeisenä kehään tepasteli Lyyli. Lyyli esiintyi erinomaisen hienosti ja se näkyi myös tuloksessa: erinomainen ja SA. Siitä jäätiinkin suoraan paras narttu -kehään joka oli samalla kertaa ROP-kehä, sillä kukaan uroksista ei saanut SA:ta. Lyylin kanssa kehässä rotunsa parhaan titteliä havitteli myös nätti nuorten luokan narttu. Kierros kehää yhdessä ympäri ja tuomari oli päätöksensä tehnyt: minulle ojennettiin punakeltainen ruusuke. Sertiähän me ei voida ottaa vastaan, joten se meni sitten seuraavalle.

Griishoi Black And White "Tiitus" 
 "Kookas maskuliininen uros, jolla oikeat mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Purenta ok. Hyvä kaula. Hyvä eturinta. Vankka luusto. Hyvä rintakehä. Pitkä lanne. Hyvät takakulmaukset. Mustalaikullinen hyvä turkki. Erittäin korkealla pystyssä kannettu häntä. Liikkuu leveästi takaa, sivuliike lyhytaskelinen. Mukava luonne. JUN EH JUK2

Griishoi Bubble White "Lara"
"17kk:n ikäinen mukavankokoinen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä kallo ja kuono-osa. Hyvä pigmentti. Hyvä purenta. Hyvä eturinta. Hyvä luusto. Pitkä lanne. Hyvä selkä. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen turkki. Kaunis väri. Hyvä häntä. Liikkuu rodunomaisesti. Tarvitsee massaa ja lisää itseluottamusta." JUN ERI JUK1

Tänään otettu kuva, josta hyvin näkee juurikin massan puutteen :D Lara 17kk.


Griishoi Awakuuntytär "Lyyli"
"4v. Feminiininen narttu jolla oikeat mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Purenta ok. Hyvä kaula. Hyvä luusto. Hyvä eturinta. Hyvä runko. Pitkä lanne. Hyvät takakulmaukset. Hyvä häntä. Kaunis turkki. Liikkuu rodunomaisesti ja hyvällä ryhdillä." AVO ERI AVK1 SA PN1 ROP 








































Tuomarina Kristiina Ahlberg