22. marraskuuta 2017

Mätsärimenestystä

Suomen Salukikerho järjesti mätsärin Kuopiossa Pondera-hallissa lauantaina 12.11, reilu viikko sitten. Lähdettiin misseilemään tutulla kokoonpanolla: vanha rouva Luna ja hömppäkakara Lara. Luna veteraaneihin ja Lara junioreihin (1-2v). Veteraanit ja juniorit olivat samalla miestuomarilla ja veteraanit arvosteltiin ensin.
Veteraaneja oli paikalla yhteensä 17. Kehään ei menty pareittain, vaan kaikki arvosteltiin ensin yksittäin ja lopuksi mentiin kaikki yhdessä kehään. joista sijoitettiin neljä parasta.
Luna esiintyi hurmaavasti, kauniisti ja rennosti, kehästä jäi hyvä fiilis. Kun kaikki tulivat yhdessä kehään, menimme pari kierrosta yhdessä ýmpäri ja seistiin aika kauan. Tuomari kätteli koirakoita pois ja pian huomasin, että olimme neljän parhaan joukossa. Tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen, oltiin siis kahden parhaan joukossa. Mentiin vielä kierros ympäri ja yleisö taputti. Luna oikein heräsi henkiin - kyllähän se vanhana kehäkettuna tietää että silloin on tosi kyseessä! Tuomari kätteli meidät voittajaksi, eli jatkaisimme vielä BIS-kehään. Myös viime mätsärissä Luna voitti vetskut, ei ollenkaan huonosti siis ;)

Veteraanien ja junnujen välissä oli vinttariluokka, joten ehdin rauhassa lenkittää tytöt, valmistella autossa odottanutta Laraa kehää varten ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa.
Junnuissa mentiin kehään pareittain ja meillä oli parina bokseri. Lara liikkui hyvin, pöydällä arasteli alkuun miestuomaria mutta kun tuomari vähän lahjoi nakilla niin johan arkuus katosi!
Saatiin sininen nauha ja oltiin melkein viimeinen pari eli jatkettiin lähes heti sinisten nauhakehään. Koiria siellä oli reilu parikymmentä, joten juostiin kahdessa osassa. Sitten tuomari valitsi koiria jatkoon ja yllätyksekseni kuuluttiin siihen porukkaan! Mulla ei ollut varsinkaan Lunan kehän jälkeen minkäänlaisia odotuksia, enkä ensin edes tajunnut tuomarin osoittavan meitä. Laltsu esiintyi hienosti, tiputtiin lopulta kuudensina pois.

BIS-kehässä oli kaheksan koiraa ja kaikki sijoitettiin. Juoksimme pari kierrosta yhdessä ympäri ja sitten seistiin kaaauan! Luna ei väsymisen merkkejä näyttänyt vielä BIS-kehässäkään vaan oli oma hurmaava itsensä.
Koiria alettiin sijoittamaan ja Luna oli lopulta BIS3! Aika hienosti, ja Lunahan oli tosiaan ainut pieni koira koko kehässä. Tuomarit tulivat vielä moikkaamaan ja kehumaan Lunaa kehän jälkeen. Palkinnot olivat mahtavia, mm. lahjakortit hammashoitoon ja koirahierontaan, ruokaa ja herkkuja monta kiloa, sateenvarjo, lelu (jonka Lyyli tappoi valon nopeudella), namipussi jne. Oli kyllä kaikin puolin mainio päivä!

Pakollinen palkintopose

9. marraskuuta 2017

Uusia haasteita syksyyn

Viime torstaina tapahtuikin jotain uutta ja jännittävää: aloitimme Lyylin kanssa agilityn! Pääsimme suoraan Pro Perron valmennusryhmään, sillä minulla on aiempaa kokemusta lajista Lunan kanssa. Onhan siitä jo yli puolitoista vuotta, joten ei minullakaan kaikki ihan kirkkaana mielessä ole. Uskon että kaikki kuitenkin muistuu melko nopeasti mieleen.
Ensimmäisellä kerralla totutimme Lyylin palkkausalustaan ja otimme pieniä pätkiä putkia ja hyppyjä, n. kuuden esteen rataa. Meni suhteellisen hyvin, ottaen huomioon että kaikki oli Lyylille ihan uutta. Myös halli oli vähän tuntemattomampi, joten ihan kauheasti olisi tehnyt mieli käydä kaikki nurkat haistelemassa. Minä pääsin myös heti muistelemaan, miten persjättö tehtiinkään.
Tosi hyvät fiilikset jäi ekoista treeneistä ja jatkossa treenaillaankin joka torstai. Ehkäpä joku kerta saisin videota meidän menosta tänne blogiin.

Agilitynakki Lyyli, äitiinsä tullut!


KPSH:lla alkoi lauantaina pentukurssi, jossa toimin vastuukouluttajana. En ole ennen toiminut pentukurssin kouluttajana joten tämäkin oli ihan uusi haaste. Rallya olen ennenkin kouluttanut, mutta pennut ovatkin hieman eri asia.
Tosi mielenkiintoista hommaa kyllä, jo ekan kerran jälkeen huomasin että kouluttajanakin oppii kurssilla paljon uutta etenkin koirien käyttäytymisestä. Kurssilla olevat rodut ovat hyvinkin erilaisia ja yksilöiden välillä on suuria eroja. Toiset osaavat jo valmiiksi paljon kaikkea, toiset ovat tulleet kurssille oppimaan kaiken. Siksi jokainen tehtävä on suunniteltava yksilöllisesti, jotta jokainen koirakko siitä hyötyisi.
Olen iloinen että sain ottaa tämän haasteen vastaan. Ja onhan mulla ihan huiput apukouluttajat, näissä tunnelmissa mennään seuraavat viisi viikkoa!